Hallituksen vastuu yhdistyksen konkurssissa

Yhdistyksen konkurssissa velat jäävät yhdistykselle, eikä hallituksen vastuu niistä ole henkilökohtainen ilman erillistä perustetta. Yhdistyslain 6 §:n mukaan rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista, ja sama lähtökohta kattaa hallituksen jäsenet. Erillinen peruste on käytännössä joko vahingonkorvaus, omissa nimissä annettu sitoumus tai rikos. Ilman sellaista maksamatta jäänyt vuokra tai tilitoimiston lasku jää konkurssipesään.

Velkavastuun perussääntö

Rekisteröinti tekee yhdistyksestä oikeushenkilön. Yhdistyslain 6 § sanoo saman asian kahdesta suunnasta: yhdistys voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia vain, jos se on rekisteröity, ja rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa sen velvoitteista henkilökohtaisesti. Velallinen on yhdistys itse. Sopimuksen allekirjoittanut puheenjohtaja ei ole velallinen.

Rekisteröimättömässä porukassa asetelma on toinen. Yhdistyslain 58 §:n mukaan rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta tehdystä toimesta aiheutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet henkilökohtaisesti ja yhteisvastuullisesti. Muut jäsenet jäävät vastuun ulkopuolelle. Tapahtumaa pyörittävässä rekisteröimättömässä tukiryhmässä vuokrasopimuksesta vastaavat sen tehneet henkilöt, ja ryhmän velat eivät edes voi mennä yhdistyksen konkurssiin, koska yhdistystä ei oikeudellisesti ole.

Konkurssiin asettamisen kynnys

Konkurssilain 2 luvun 1 §:ssä maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Kahden viikon kassavaje ennen jäsenmaksujen erääntymistä ei siis ole maksukyvyttömyyttä. Pysyvä alijäämä, johon ei ole näköpiirissä kattoa, on.

Velkojan tie konkurssihakemukseen on lyhyt ja mekaaninen. Konkurssilain 2 luvun 3 §:n mukaan kirjanpitovelvollista velallista pidetään maksukyvyttömänä, jollei toisin osoiteta, jos se ei ole viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa. Velkojan on tehtävä hakemus kolmen kuukauden kuluessa tuon määräajan päättymisestä. Yhdistyksen postiin tuleva maksukehotus, jossa mainitaan konkurssiuhka, antaa viikon määräajan, joka kannattaa merkitä kalenteriin.

Yhdistys voi myös hakeutua itse konkurssiin. Yhdistyslain 61 §:n mukaan yhdistyksen omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin päättää yhdistyksen hallitus. Päätös ei kuulu jäsenistölle, eikä sitä tarvitse viedä kokoukseen.

Konkurssi alkaa käräjäoikeuden päätöksellä, ja sen jälkeen yhdistyksen tili ja omaisuus lakkaavat olemasta hallituksen käytettävissä. Konkurssilain 3 luvun 1 § sanoo tämän suoraan: konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Tuomioistuin määrää pesänhoitajan, ja jäsenmaksuista, avustuksista ja irtaimistosta päättää tästä eteenpäin hän.

Vahingonkorvausvastuu ja huolellisuusvelvoite

Konkurssin jälkeen kysymys kääntyy siihen, tekikö hallitus työnsä. Yhdistyslain 35 § asettaa mittapuun: yhdistyksellä on oltava vähintään kolmijäseninen hallitus, jonka on hoidettava yhdistyksen asioita huolellisesti ja huolehdittava siitä, että kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty.

Seuraamus laiminlyönnistä on yhdistyslain 39 §:ssä. Hallituksen jäsen on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut yhdistykselle. Sama koskee lakia tai yhdistyksen sääntöjä rikkomalla jäsenelle tai muulle aiheutettua vahinkoa. Tuottamus riittää, eli huolimattomuus ilman vahingoittamistarkoitusta.

Vastuu ei rajoitu hallitukseen. Yhdistyslain 39 § nimeää myös toiminnantarkastajan ja muun, joka sääntöjen perusteella hoitaa yhdistyksen hallintoon kuuluvaa tehtävää. Yhdistyslain 38 a §:n mukaan yhdistyksellä on oltava toiminnantarkastaja, jos sillä ei ole tilintarkastajaa, ja hänen on mainittava tarkastuskertomuksessa, jos tarkastuksessa on ilmennyt yhdistykselle aiheutunutta vahinkoa tai lain tai sääntöjen rikkomista.

Kirjanpitovelvollisuuden sisältö riippuu yhdistyksen koosta. Yhdistyslain 37 a § sallii kevennetyn tilinpidon, jos yhdistyksen saamien avustusten ja muiden tulojen yhteenlaskettu määrä tilikaudella on enintään 30 000 euroa sekä päättyneellä että sitä edeltäneellä tilikaudella eikä yhdistys harjoita liiketoimintaa. Raja tuli lakiin muutoksella 135/2023. Kevennetty tilinpito ei kevennä säilytysvelvollisuutta: tilinpito ja tapahtumia koskeva aineisto on säilytettävä kuusi vuotta sen kalenterivuoden jälkeen, jota ne koskevat.

Käytännössä vaatimus tulee pesänhoitajalta. Jos hallitus on kevätkokouksen jälkeen tilannut kesätapahtumaan esiintyjät ja telttavuokrat tietäen, että edellisen vuoden tilinpäätös oli tappiollinen eikä avustuspäätöstä ollut, konkurssipesä voi vaatia näistä sitoumuksista syntyneen vahingon korvattavaksi. Vaatimuksen kohteena on tällöin päätökseen osallistunut hallituksen jäsen omalla varallisuudellaan.

Vastuuvapaus ei ole tätä vastaan täysi suoja. Se on yhdistyksen oma päätös luopua omista vaatimuksistaan, ja se annetaan sillä tiedolla, joka kokoukselle esitettiin. Jos vuosikokouksessa ei kerrottu erääntyneistä veloista, myönnetty vastuuvapaus perustui puutteelliseen tilinpäätökseen. Yhdistyslain 39 §:n toinen virke koskee lisäksi jäsenelle tai muulle aiheutettua vahinkoa, eikä yhdistyksen kokous voi päättää kolmannen osapuolen vaatimuksesta.

Omissa nimissä annetut sitoumukset

Henkilökohtainen vastuu voi syntyä myös ilman lain säännöstä, pelkästä allekirjoituksesta. Vuokranantajan vaatima takaus, pankin luottolimiitin omavelkainen takaus tai puheenjohtajan omalle kortille ostetut tarvikkeet ovat hänen omia velkojaan riippumatta siitä, kenen hyväksi raha käytettiin. Nämä sitoumukset jäävät voimaan, vaikka yhdistys menisi konkurssiin ja lakkaisi.

Toinen tavallinen reitti on toimiminen ilman kelpoisuutta. Jos hallituksen jäsen tekee sopimuksen ilman nimenkirjoitusoikeutta tai hallituksen päätöstä, sopimuskumppani voi kohdistaa vaatimuksensa häneen. Ennen allekirjoitusta kannattaa tarkistaa yhdistysrekisteriote ja pöytäkirja, joka valtuuttaa sitoumukseen. Lisää tietoa löytyy ohjeesta, joka käsittelee nimenkirjoitusoikeutta.

Rikosvastuu

Rikosoikeudellinen vastuu on kapea mutta olemassa. Rikoslain 39 luvun 1 §:n mukaan velallinen, joka hävittää omaisuuttaan, lahjoittaa sitä ilman hyväksyttävää syytä tai lisää perusteettomasti velvoitteitaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yhteisön tapauksessa syyte kohdistuu siihen, joka teki päätöksen.

Kirjanpito on toinen tavallinen syyteperuste. Rikoslain 30 luvun 9 § kattaa liiketapahtumien kirjaamisen tai tilinpäätöksen laatimisen laiminlyönnin, väärien tietojen merkitsemisen ja kirjanpitoaineiston hävittämisen. Yhdistyksessä tällainen tilanne voi syntyä ilman salaamisen tarkoitusta, kun tositteet katoavat vaihtuvien rahastonhoitajien mukana.

Hallituksen velvollisuudet konkurssin alettua

Konkurssin alkaminen ei päästä hallitusta irti. Konkurssilain 4 luvun 12 §:n mukaan velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuutta, pesäluettelon vahvistamista ja maastapoistumiskieltoa koskevia säännöksiä sovelletaan yhteisön hallituksen jäseneen sekä siihen, joka on ollut tässä asemassa konkurssihakemuksen tekemistä edeltäneen vuoden aikana. Eroaminen kuukausi ennen hakemusta ei siis poista velvollisuuksia.

Aikataulu on tiukka. Konkurssilain 9 luvun mukaan pesäluettelo ja velallisselvitys on laadittava kahden kuukauden kuluessa konkurssin alkamisesta. Pesänhoitaja pyytää tuossa ajassa tilikirjat, tiliotteet, jäsenrekisterin, sopimukset ja pöytäkirjat, ja hallituksen jäsenen on vahvistettava pesäluettelo oikeaksi allekirjoituksellaan. Jos aineisto on hajallaan kolmen ihmisen sähköpostissa, kahden kuukauden määräaika kuluu sen kokoamiseen.

Konkurssi vaikuttaa myös hallituspaikkoihin, mutta toisin päin kuin usein luullaan. Yhdistyslain 35 § estää hallituksen jäsenyyden henkilöltä, joka on itse konkurssissa. Yhdistyksen konkurssi ei siis sulje ketään pois muiden yhdistysten hallituksista.

Konkurssin raukeaminen

Pienen yhdistyksen konkurssi voi päättyä ilman, että velkojille jaetaan mitään. Konkurssilain 10 luvun mukaan tuomioistuimen on määrättävä konkurssi raukeamaan, jos pesän varat eivät riitä konkurssimenettelyn kustannusten suorittamiseen eikä kukaan velkojista ota kustannuksista vastatakseen. Velat eivät kuitenkaan katoa. Konkurssilain 1 luvun mukaan velallinen ei vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei konkurssissa kerry täyttä suoritusta, joten saatavat jäävät yhdistyksen nimiin sen jälkeenkin.

Velkoja, joka jää ilman suoritusta, joutuu tämän jälkeen etsimään erillisen perusteen. Se on joko yhdistyslain 39 §:n vahingonkorvaus, jonka näyttökynnys on hallituksen huolimattomuudessa, tai allekirjoitettu takaus. Kumpikin ratkeaa asiakirjoilla. Kirjaa pöytäkirjaan jokainen kerta, kun hallitus käsittelee maksukykyä, ja ne luvut, joihin arvio perustui.